Yhden miehen (tai naisen) sota

Olet todennäköisesti kuullut sanonnan "ei sota yhtä miestä kaipaa". Tämä on todella kaukana Jumalan toimintatavasta. Juuri yhtä sankarimiestä sota kaipaakin enemmän, kuin tuhatta uhoajaa. Saulilla oli eliittijoukkonsa, mutta he eivät tuoneet hänelle sotamenestystä. Jumala voi tehdä yhden hänelle antautuneen kautta enemmän kuin suurella joukolla penseitä sivustakatsojia. Palataan jälleen ensimmäisen Samuelin kirjan lukuun 17 ja Daavidin ja Goljatin väliseen taisteluun.

Daavidin kolme vanhempaa veljeä oli rekrytoitu ja koulutettu mukaan Saulin eliittiarmeijaan. He seisoivat rintamassa ja nostivat sotahuudon vihollista vastaan. He luottivat joukkovoimaan. Vihollinen tekikin jotain uutta: se toi taistelun iholle. Jättimäinen Goljat haastoi yhden miehen taistelemaan häntä vastaan. Kukaan ei halunnut olla se yksi, joka ratkaisisi taistelun, vaan kaikki pyrkivät siirtämään vastuun toisilleen. Heillä ei ollut halua taistella Saulin puolesta, koska Saul ei itse mennyt heidän edellään.

Saulin sotilaat nostivat joka päivä uhon ja sotahuudon, mutta aina Goljat astui esiin ja toisti vaatimuksensa. Joka kerta israelilaiset vetäytyivät kauhun vallassa. Lopulta Daavid saapui paikalle tuomaan evästä veljilleen. Muistamme, kuinka Samuelin tullessa Iisain luo voitelemaan kansalle uutta kuningasta, ei Daavidia edes vaivauduttu noutamaan pellolta kotiin. Häneen varaansa ei kannattaisi paljoa laittaa, olihan hän vain pieni paimenpoika ja suuret tehtävät vaativat luonnollisesti suurmiehiä.

Paimenessa ollessaan Daavid kuitenkin kohtasi Jumalansa, tutustui ja rakastui häneen koko sydämestään. Jumala ilmaisi itsensä Daavidille ja psalmin 89 jakeet 21-28 kertovat tästä tapaamisesta: "Olen löytänyt palvelijani Daavidin. Olen voidellut pyhällä öljylläni hänet, jota käteni lujasti tukee ja jota käsivarteni vahvistaa. Vihollinen ei voi häntä pettää eikä vääryyden mies häntä sortaa, sillä minä murskaan hänen ahdistajansa hänen edestään ja lyön hänen vihamiehensä maahan. Minun uskollisuuteni ja armoni ovat hänen kanssaan, minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa. Minä asetan hänen kätensä meren ylle, virtojen ylle hänen oikean kätensä. Hän kutsuu minua: 'Sinä olet isäni, sinä olet Jumalani ja pelastukseni kallio.' Niinpä minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi." Daavid kutsuu Jumalaa isäkseen ja tämän kaltainen suhde toi Daavidille voiman ja varmuuden.

Daavid kuuli Goljatin herjaavan Jumalan ja Isänsä nimeä sekä taistelujoukkoja ja pyysi Saulilta päästä poistamaan tuon häpeän Israelin yltä. Saul tahtoi antaa hänelle oman taisteluvarustuksensa, mutta Daavid ei pystynyt toimimaan niissä. Niinpä hän lähti Goljatia vastaan Jumalan voimassa, ainoastaan linko aseenaan.

Jakeessa 48 kerrotaan, miten Daavid "juoksi nopeasti asemiin" Goljatia vastaan. Hän ei toiminut siten, kuin Goljat ja filistealaiset odottivat, vaan yllätti heidät rientämällä taisteluun. Goljatin uhoaminen oli kuohuttanut hänessä esiin Jumalan taistelijan. Kun lämpötila oli noussut tarpeeksi korkealle, syttyi Daavidissa pyhä tuli!

Tämän ajan hengellisessä taistelussa emme voi piiloutua massojen taakse, vaan jokainen meistä on kutsuttu olemaan kuin Daavid ja hänen sankarinsa. Meillä ei ole enää varaa olla "siviilejä" ja katsella sivusta, taistelu on tullut iholle. On paljon niitä, jotka kyllä nostavat sotahuudon, mutta eivät toimi. Siksi he joutuvat päivästä toiseen kohtaamaan oman Goljatinsa.

Jobin kirjassa luvussa 39 jakeissa 19-25 kerrotaan, minkälainen on sotahevonen: "Annatko sinä hevoselle voiman, puetko sinä sen kaulaan hulmuavan harjan? Sinäkö saat sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on pelottavaa. Se kuopii lakeuden pintaa ja iloitsee, voimalla se syöksyy päin aseita. Se nauraa pelolle, ei se säiky eikä väistä miekkaa. Sen yllä rämisee nuoliviini, välkehtii keihäs ja peitsi. Kiihkoisasti tömistäen se taivalta ahmii, mikään ei sitä pidättele, kun soofar-torvi soi. Milloin vain sotatorvi soi, se hirnuu: ihahaa! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden karjunnan ja sotahuudon äänen."

Sotahevonen kaipaa sotaa, niin myös todellinen sotilas haluaa toimia, kun vihollinen nostaa päätään. Kun Venäjä helmikuussa 2022 hyökkäsi Ukrainaan, on useista maista – myös Suomesta – lähtenyt vapaaehtoisia sotilaita taistele-maan Ukrainan puolesta. Heidät on sytyttänyt vääryys ja vihollisen julkeus. Jokin on virittänyt heidän sydämensä palamaan ja nousemaan taistelemaan. Näin Jumala tahtoo sytyttää sinunkin henkesi, nousemaan ylös poteroista ja kallionkoloista ja lähtemään hyökkäämään vihollista kohti, ajamaan sen ulos maalta, jonka se on sinulta vallannut ja tuomaan Jumalan valtakunta näkyviin.

Ote kirjasta "Liikekannallepano on julistettu!" jota voit tilata verkkokaupasta tai ostaa tilaisuuksiemme yhteydessä.