Veljessovun siunaus

Kun pyysin Jumalalta aihetta tähän iltaan, sain Häneltä sanat 'Veljessovun siunaus'. Luen ensin tähän aiheeseen liittyen Ps 133:1-3:

133:1: Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!

133:2: Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan – Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.

133:3: Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.

Jokainen meistä pääsee jossain vaiheessa tarkastelemaan omaa elämäänsä tämän psalmin sanoman edessä. Niin kauan kuin me elämme täällä maan päällä, me koemme väärinkohtelua, me loukkaannumme, mutta yhtälailla me itsekin satutamme lähimmäisiämme tavalla tai toisella. Toisinaan on hyvin vaikeaa antaa anteeksi ja päästä sovintoon meitä haavoittaneiden ihmisten kanssa. Anteeksiantamus on kuitenkin ainoa tie vapauteen ja sovintoon. Muuten me jäämme kahlehdituiksi katkeruuden ja vihan vankiloihin.

Vuosia sitten kuuntelin Charlotte Gambillin opetuksen anteeksiantamuksen prosessista. Tämä opetus perustuu pääpiirteittäin hänen opetukseensa. En muista siitä kaikkia yksityiskohtia, joten tässä opetuksessa on myös sellaisia asioita, joista Jumala on puhunut minulle itselleni. Anteeksiantamuksen prosessiin sisältyy viisi erilaista vaihetta, viisi hyvin erilaista itkua. Käydään ne nyt läpi Joosefin tarinan kautta.

Joosefin tarina lienee kaikille tuttu, joten tässä nyt vain hyvin lyhyesti läpi Joosefin perheen tragedia: Tähän perheeseen kuului 12 poikaa, joista Joosef oli isälleen Jaakobille rakkain poika. Joosef näki 17-vuotiaana unen, jonka mukaan hänen perheensä tulisi kumartamaan häntä. Tämä asetelma ja tuo uni saivat muut veljet kadehtimaan ja vihaamaan Joosefia. Tilanne kärjistyi lopulta siihen pisteeseen, että veljet heittivät Joosefin kaivoon. Joosef myytiin kaivosta Egyptiin, jossa hän joutui faaraon hoviherran ja henkivartijan Potifarin taloon orjaksi ja sieltä jonkin ajan kuluttua syyttömänä vuosiksi vankilaan. Perheen isälle Jaakobille lavastettiin Joosefin yhtäkkinen poismeno näyttämään siltä, että Joosefin olisi raadellut kuoliaaksi villipeto. Koko perheen elämä meni tämän myötä murskaksi. Joosefin veljet joutuivat katselemaan vuosien ajan, kuinka heidän isänsä suri kuollutta poikaansa. 

30-vuotiaana Joosef ylennettiin vankilasta Egyptin maan hallitusmieheksi, niin että ainoastaan faarao oli häntä korkeampi asemansa puolesta. Kun hän oli 37 vuotta vanha, alkoi kaikkialla nälänhätä. Tässä kohtaa Jumala alkoi yhdistämään perhettä. Perheen pojista 10 lähetettiin ostamaan Egyptistä viljaa nälänhätään. 20 vuoden hiljaiselonjälkeen nämä 10 Joosefin veljestä tulla tupsahtivat yhtäkkiä Kanaaninmaasta hänen eteensä. Oli tainnut olla suuri järkytys kun Joosef tunnisti omat veljensä 20 vuoden takaa. Tämä kohtaaminen ei ollut millään lailla riemukas. Ei kuulunut Joosefin suusta huudahdusta: "No onpa ihanaa nähdä teidät täällä! Mitä teille kuuluu?" Ei sinne päinkään. Joosef kohteli heitä ankarasti eikä ilmaissut heille edes olevansa heidän veljensä. Joosef laittoi heidät kaikki vankilaan kolmeksi päiväksi. Sitten hän jätti yhden heistä, Simeonin panttivangiksi ja vaati muita veljiä palaamaan kotiinsa ja tulemaan takaisin Egyptiin kaikista nuorimman veljensä, Joosefin biologisen veljen Benjaminin kanssa. Benjamin oli jäänyt kotiin kun häntä ei oltu uskallettu laittaa mukaan matkalle. Veljet totesivat tässä kohtaa Joosefin kuullen ääneen, että nyt kostetaan heille heidän tekonsa. Silloin kaikki kaltoinkohtelun kipu nousi pintaan Joosefin mielessä. 1. Moos 42:24 todetaan Joosefista seuraavaa:

42:24: Ja hän kääntyi pois heistä ja itki. 

Tämä Joosefin itku piti sisällään kaikkea sitä kipua, mitä veljien synti häntä kohtaan sai aikaan hänen elämässään. Ensimmäinen askel anteeksiantamuksen prosessissa on valita antaa anteeksi. Tämän me teemme tahdollamme, mutta saatamme olla vielä kauan aikaa täynnä vihaa ja katkeruutta meitä loukanneita ihmisiä kohtaan. Tunne-elämämme tulee myös voida parantua kun me annamme anteeksi meitä vastaan rikkoneille. Anteeksiantamus on täydellinen vasta silloin kun olemme antaneet kaiken anteeksi myös tunteiden tasolla. Jotta tämä on mahdollista, on ensin voitava tuoda ulos kaikki se kipu, jonka toisten ihmisten synti meitä kohtaan on aiheuttanut elämäämme. Tämä on ensimmäinen itku anteeksiantamuksen ja sovinnon tiellä. Tämä vie usein yllättävänkin paljon aikaa, mutta on erittäin tarpeellinen vaihe elämässä.

Joosefin veljet palasivat Egyptistä kotiinsa Kanaanin maahan jääden jumiin puun ja kuoren väliin. Jos he veisivät Benjaminin Egyptiin ja tälle tapahtuisi jotakin, perheen isä Jaakob murtuisi lopullisesti. Joosef oli hänelle jo kuollut, Simeon istui vankilassa ja nyt oli Benjamininkin elämä vaakalaudalla. Sitäpaitsi Benjaminista oli tullut Joosefin jälkeen Jaakobille rakkain poika. Tässä umpikujassa koko perhe vietti aikaa useita kuukausia, mahdollisesti jopa vuoden verran. Siinä oli aikaa pohtia kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja tilanteeseen. Oli aikaa käydä läpi tulevaisuuden uhkakuvia. Oli aikaa miettiä menneisyyden tekojen syy-seuraussuhteita ja ihmetellä, että mitä Jumalalla on tekemistä kaiken tämän kanssa vai onko mitään. 

Jumalan puoleen taidettiin huutaa myös Egyptissä. Joosefin suunnitelma näytti menevän myttyyn kun veljiä ei näkynyt eikä kuulunut. Olivatko veljet ehkä vain eksyneet matkalla? Mitä Joosef tekisi, jos veljet eivät palaisikaan Egyptiin? Entäpä Simeon? Hänellä oli aikaa pohtia, että jäisikö hän koko loppuelämäkseen vankilaan Egyptiin. Oliko tämä Jumalan rangaistus? Pettivätkö veljet hänetkin? Aina näytti perheestä löytyvän joku perheenjäsen, joka oli isälle Simeonia rakkaampi. Nyt se oli Benjamin. 

Joosefin perheen elämän kriisin yläpuolella oli Jumala, joka piti huolta siitä, että koko perhe saataisiin yhdistettyä ja varjeltua nälänhädältä. Joosefin perhe pelkäsi rangaistuksen ja tuhon olevan edessä, joten he jähmettyivät paikoilleen. Tämä umpikuja aukesi siten, että vilja alkoi vähitellen loppua Jaakobin perheessä. Oli lähdettävä takaisin Egyptiin hakemaan viljaa ja otettava Benjamin mukaan silläkin uhalla, että häntä ei saataisi sieltä enää takaisin kotiin. Kanaanin maa ei enää elättäisi heitä, vaan Jumalalla oli heille varattuna uusi paikka, josta he saisivat ravintoa ja aivan uusi elämänvaihe. Lopulta Jumalan suunnitelma vaakakupissa vei voiton kaikista kysymyksistä, peloista ja järjen päätelmistä, joita perheessä yritettiin ratkoa ja pyöritellä mielessä useita kuukausia. Nyt oli yksinkertaisesti luotettava siihen, että jos he Jumalalta apua huusivat, Hän heitä varmasti auttaisi. 

Monesti isossa anteeksiantamuksen prosessissa, kun kipua alkaa tulla pintaan viikkojen, kuukausien, toisinaan vuosien ajan, voi näyttää siltä, että ihminen on juuttunut kipujensa kanssa paikoilleen. Ihminen itsekin voi kokea joutuneensa umpikujaan. Tässä kohtaa ihmisen on tärkeää opetella ilmaisemaan kipunsa ja luovuttamaan ne Jumalalle kerta toisensa jälkeen. On opittava luottamaan siihen, että Jumala vie alkamansa työn meissä päätökseen ja että Hänellä on varattuna ylospääsy meidän kaikista mielen alueen ahdingoistamme.

Lopulta kaikki 10 veljestä saapuivat Egyptiin peläten pahinta ja toivoen parasta. Luetaan nyt, mitä tapahtui kun Joosef tunnisti nuoremman veljensä Benjaminin 1. Moos 43:29-30:

43:29: Ja hän nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: "Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte?" Sitten hän sanoi: "Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen".

43:30: Mutta silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä nähdessään veljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen; niin hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.

Nyt oli toisen itkun aika. Benjamin oli Joosefille kaikista rakkain veli. Joosefin ja Benjaminin välinen isovelipikkuvelisuhde oli jäänyt katkolle yli 20 vuodeksi. Benjaminin nähtyään Joosef tajusi, kuinka paljosta hän oli jäänyt paitsi kuin hän ei ollut voinut jakaa elämäänsä pikkuveljensä kanssa ja nähdä hänen varttuvan aikuiseksi. Tässä itkussa on kysymys elämään sisältyvien pettymysten läpikäymisestä. On saatava surra pois myös kaikki ne menetetyt mahdollisuudet ja tilaisuudet, haaveet ja unelmat, jotka ovat jääneet toteutumatta ihmissuhteissa välirikon tai jonkin muun keskinäistä yhteyttä rikkovan asian vuoksi. 

Nämä kaksi itkua Joosef itki salassa, veljiensä katseilta piilossa. Elämässä on paljon sellaista kipua, jota voimme käydä läpi pohjia myöten vain yksinäisyydessä Jumalan kasvojen edessä. Toisinaan koemme, että ihmiset eivät kykene ymmärtämään, mitä käymme sisimmässämme läpi, vaikka me heille siitä kertoisimmekin. Ihmisten hyväätarkoittavat sanat ja neuvot voivat jäädä pinnallisiksi, vaikka he yrittävät tehdä parhaansa auttaessaan meitä. Näin joitakin vuosia sitten unen, jossa mies ja nainen halasivat toisiaan. Molemmat olivat verihaavoilla, joita oli joka puolella heidän kehonsa näkyvissä osissa. Ymmärsin, että tuossa unessa nainen edusti meitä ihmisiä ja mies oli vertauskuva Jeesuksesta. Kaikki nämä naisen kehossa olevat haavat olivat lyöty myös mieheen ja olivat täysin samanlaiset. Unessa sain Jumalalta ymmärryksen, että tämä on Hänen rakkautensa ydin meitä ihmisiä kohtaan. Hänen rakkautensa ydin on Hänen täydellinen samaistumisensa meidän kipuihimme ja kärsimyksiimme. Vain Jeesus voi täydellisesti ymmärtää ja auttaa ihmistä, koska Hän on kantanut kaikki meidän synneistämme aiheutuvat kivut ja kärsimykset, niin psyykkiset kuin fyysisetkin, ruumissaan ristinpuulle Golgatalla. Tämän lisäksi Hän on maksanut meidän syntiemme rangaistuksen kuollessaan meidän puolestamme ristillä. Siksi Hänellä on syvin ymmärrys, myötätunto ja lohdutus ihmistä kohtaan. Jumalan armosta voimme sitten välittää tätä muiden ihmisten elämään juuri siinä määrin kuin itse olemme päässeet tästä Jumalan rakkaudesta osallisiksi.

Juuda astui veljesjoukosta esille ja tarjoutui jäämään Joosefin orjaksi, jotta Benjamin saataisiin takaisin elävänä isänsä luokse. Hän ei kestäisi enää katsella, kuinka heidän isänsä menehtyisi murheeseen menetettyään Benjamininkin. Juuda oli muuttunut mies. Hän oli nyt valmis uhraamaan oman elämänsä sen tähden, että hänen isänsä saisi Benjaminin takaisin. Joosef murtui tässä kohtaa ja ilmaisi itsensä veljilleen. Luetaan tästä 1. Moos 45:1-2: 

45:1: Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: "Antakaa kaikkien mennä pois minun luotani!" Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen.

45:2: Ja hän purskahti ääneensä itkemään, niin että egyptiläiset ja faraon hoviväki sen kuulivat. 

Luetaan vielä 1. Moos 45:14-15:

45:14: Ja hän lankesi veljensä Benjamin kaulaan ja itki, ja myöskin Benjamin itki hänen kaulassaan. 

45:15: Ja hän suuteli kaikkia veljiään ja itki heidän rinnoillaan. Senjälkeen hänen veljensä puhelivat hänen kanssaan.

Kolmas itku oli sovinnonteon itku, ja tämän itkun Joosef itki yhdessä veljiensä kanssa. Sovinnonteko on aika pyytää anteeksi ja antaa anteeksi kasvoista kasvoihin. Tässä kohtaa Joosefin ja hänen veljiensä elämässä tapahtui käänteentekevä muutos. Aiemmin heidän katseensa olivat kääntyneinä kohti menneisyyttä ja siihen sisältyvää kipua, mutta tässä hetkessä he kykenivät vapautumaan menneisyyden kahleista ja kääntämään katseensa yhdessä kohti tulevaa. Joosef nimittäin kutsui nyt koko perheensä asumaan luokseen Egyptiin. 

Tähän kohtaan täytyy todeta, että jokainen anteeksiantamuksen prosessi ei pääty juuri näiden kirjoitusten osoittamalla tavalla sovintoon ja yhteyteen. Toinen osapuoli ei välttämättä olekaan halukas sovintoon eikä halua jatkaa yhteydenpitoa, vaikka itse olisit siihen valmis ja halukas. On myös tilanteita, joissa on parempi jatkaa elämäänsä erillään tietyistä ihmisistä, vaikka onkin antanut heille koko sydämestään anteeksi. Tärkeintä on, että annat anteeksi ja että teet juuri sen, mitä Jumala kehottaa sinua tekemään suhteessa toisiin ihmisiin. Jumala antakoon meille viisautta, miten toimia kussakin tilanteessa. Sinä olet lopulta vastuussa vain ja ainoastaan omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi Jumalan edessä.

Seitsemänkymmentä henkeä saapui Egyptiin Kanaanin maasta, ja Joosefin isä oli yksi heistä. Luetaan Joosefin ja hänen isänsä välisestä kohtaamisesta 1. Moos 46:29-30:

46:29: Ja Joosef valjastutti vaununsa ja meni isäänsä Israelia vastaan Gooseniin. Ja kun hän saapui hänen eteensä, lankesi hän hänen kaulaansa ja itki kauan hänen kaulassaan.

46:30: Ja Israel sanoi Joosefille: "Nyt minä kuolen mielelläni, kun olen nähnyt sinun kasvosi ja tiedän, että sinä vielä elät".

Neljäs itku itkettiin ilosta. Kerrotaan, että Jaakobin henki elpyi jo Kanaanin maassa kun hän kuuli Joosefin elävän. Ne haaveet ja unelmat, jotka olivat kuolleet, kuopatut ja haudatut ajat sitten suhteessa Joosefiin, heräsivät yhtäkkiä eloon Jaakobin sydämessä. Synnillä oli ollut seurauksensa perheen elämässä, mutta Jumalan armo ja suunnitelma oli tätä monin verroin suurempi. Nyt voitiin nähdä, miten Jumala käänsi kaiken tapahtuneen koko perheen parhaaksi ja miten Hän toteutti sen suunnitelman, josta Hän oli puhunut Joosefille yli kaksikymmentä vuotta sitten. Jumala ei ainoastaan käyttänyt vaikeita tapahtumia ja olosuhteita tuodakseen perheen Egyptiin, vaan taitavan savenvalajan tavoin Hän sai aikaan muutoksen kaikkien perheenjäsenten sydämissä. Hän ei jättänyt tätä perhettä omien kipujensa ja tekojensa vangeiksi, vaan Hän vapautti heidät elämään parempaa elämää Hänen yhteydessään. Yksi suurimpia ilonaiheita ihmisen elämässä on se kun saamme nähdä ja kokea kuinka Jumala kääntää meidän kohtalomme, vaikka omasta mielestämme olisimme tärvelleet elämämme niin pahasti ettei Jumalakaan enää voi meitä auttaa. Mutta Hän voi! Hän on Immanuel, Jumala meidän kanssamme.

Tarina ei pääty vielä tähän. Kului seitsemäntoista vuotta, ja sitten Jaakob, poikien isä kuoli. Nyt Joosefin veljet alkoivat pelätä, että Joosef kostaisi heille kaiken sen pahan, mitä he olivat hänelle aiheuttaneet. Luetaan nyt 1. Moos 50:16-21: 

50:16: Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi: 

50:17: 'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan'. Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Ja Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa.

50:18: Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Katso, me olemme sinun orjiasi!"

50:19: Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa? 

50:20: Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. 

50:21: Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne." Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä.

Viides eli viimeinen itku oli ennalleenasettamisen itku. Jumalan valtakunnassa meitä ei aseteta takaisin ennalleen johonkin samaan vanhaan ja toimimattomaan tapaan elää suhteessa toisiin ihmisiin, vaan meidät asetetaan ennalleen alkuperäiseen, Jumalan tahdon mukaiseen elämään Jeesuksessa Kristuksessa. Sellaiseen, mikä aiemmin ei ollut edes mahdollista ennenkuin Jumala alkoi tehdä työtä meidän sydämissämme. Joosefin tarinassa tapahtui konkreettisesti se, mistä Raamattu puhuu Uudessa Testamentissa. Luetaan 2. Kor 5:17:

5:17: Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.