Vanhurskauden tammi

Tämäniltaisen puheeni aihe on 'Vanhurskauden tammi'. Noin viikko sitten Jumala puhui minulle yhden Raamatunjakeen kautta siitä sisäisestä muutoksesta, jonka Hän saa meissä aikaan kun me elämme yhteydessä Häneen. Luen teille tämän kohdan 1. Moos 35:8

35:8: Mutta Debora, Rebekan imettäjä, kuoli, ja hänet haudattiin Beetelin alapuolelle tammen alle, ja se sai siitä nimen 'Itkutammi'.

Tässä jakeessa kerrotaan Debora-nimisestä naisesta vain sen verran, että hän oli ollut Rebekan imettäjä tämän ollessa pieni. Mitä kaikkea pitää sisälläänkään se, että lasta imetetään? On sitten lapsen imettäjänä oma äiti tai joku toinen ihminen, rintaruokinnan kohteena oleva lapsi on täysin riippuvainen siitä ravinnosta, mitä hän saa imettäjältään. Laajemmassa mielessä tämä kuvaa sitä, kuinka me kaikki pieninä lapsina olemme täysin riippuvaisia siitä kasvattajasta, joka meitä hoitaa. Me olemme täysin hänen varassaan hänen sylissään ja hänen käsivarsiensa kannateltavina. Me emme voi muuta kuin vastaanottaa sitä ravintoa, sitä hoivaa ja huolenpitoa, mitä meille tarjotaan, on se sitten hyvää tai huonoa. Meitä hoivaava ihminen on suhteessa meihin sellaisessa auktoriteettiasemassa, että kaikesta siitä, mitä hän meille antaa ja tätä kautta meidän sisimpäämme istuttaa, tulee meille todellisuutta, jota me sitten elämme todeksi aikuisiksi vartuttuamme niin hyvässä kuin pahassa. Äidinmaito on sanan laajimmassa ja syvällisimmässä merkityksessä kaikki se kasvatus, jonka vastaanotamme lapsuudessa kaikkien meitä hoitavien ihmisten kautta ja jonka siirrämme sitten oman elämämme kautta edelleen eteenpäin seuraaville sukupolville.

Miten me sitten vapaudumme kaikesta siitä pahasta, josta me kaikki kärsimme tässä sukupolvien pitkässä ketjussa? Raamatussa sanotaan, että mikä on lihasta syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki (Joh 3:6). Me kaikki olemme perineet luonnollisessa syntymässä Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksen kautta sellaisen luonnon, joka ei voi elää yhteydessä Jumalaan eikä tulla Jumalan valtakuntaan, koska syntinen luontomme erottaa meidät Jumalan rakkaudesta. Sitten kun me vastaanotamme elämäämme Jeesuksen, joka kärsi rangaistuksen meidän syntiemme tähden, me saamme syntimme anteeksi ja synnymme yliluonnollisesti uudesti ylhäältä, Jumalan hengestä sisälle Jumalan valtakuntaan. Vain tämä uusi luontomme meissä voi elää yhteydessä Jumalaan. Tässä yhteydessä Jumalan kanssa me sitten vähitellen vapaudumme siitä synnin todellisuudesta, joka Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksesta lähtien vaikuttaa elämässämme tässä sukupolvien pitkässä ketjussa. Samalla me vapaudumme elämään Jumalan tahdon mukaista kaikin tavoin hyvää elämää niissä uusissa luomuksissa, joita me olemme Jeesuksessa Kristuksessa.

Miten tämä kaikki tapahtuu? Luetaan 1. Piet. 2:1-3

2:1: Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,2:2: ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,2:3: jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".

Niinkuin näissä jakeissa todetaan, Jumalasta tulee meille uudestisyntymän kautta uusi imettäjä, uusi kasvattaja. Hän on meille sellainen auktoriteetti, joka on täydellinen rakkaus ja joka tahtoo meille vain ja ainoastaan hyvää. Yhteys Jumalaan ja Häneltä tuleva ravinto eli Jumalan Sana uudelleenrakentaa ja kasvattaa meidät sisäisesti elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Se muuttaa ajattelumme niissä kohdin, joissa olemme synnin kahlitsemia ja joissa emme ole juurtuneet Jumalan täydelliseen rakkauteen meitä kohtaan. Niinkuin pienet lapset, saamme olla Hänen käsivarsiensa kannateltavina ja imeä Hänen Sanastaan ravintomme. Se ravinto on täysin puhdasta. Siinä ei ole syntiä eikä kuolemaa, siinä ei ole mitään tämän maailman saastuttamaa, vaan siinä ovat Jumalan rakkaus ja iankaikkinen elämä läsnä. 

Jumalan Sana on itse Jeesus. Hän tuli vapauttamaan meidät kaikesta siitä sukupolvien kautta tulleesta pahasta, mihin olemme tulleet sidotuiksi ja mitä me itsekin välitämme eteenpäin, koska emme muuhun edes kykene Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksen kautta perityssä vanhassa luonnossamme. Vain Jumala itse voi vapauttaa meidät elämään Hänen mielensä mukaista elämää uusina luomuksina Jeesuksessa Kristuksessa. Luetaan tästä Jeesuksen rakkaudentyöstä meidän elämässämme ja lähimmäistemme hyväksi Jes 61:1-3

61:1: Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,-61:2: julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia,-61:3: panemaan Siionin murheellisten päähän – antamaan heille – juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan, ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.

Näiden jakeiden mukaan meitä Jumalan lapsia kutsutaan nimellä "vanhurskauden tammi". Minkälainen on ihminen, joka on "vanhurskauden tammi"? Luetaan nyt kuvaus tällaisesta ihmisestä Ps 1:1-4

1:1: Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,1:2: vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!1:3: Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.1:4: Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.

Tässä kerrotaan ihmisestä, jonka elämän lähteenä ja ravintona on Jumalan Sana, yhteys Jumalaan. Hän on silloin ihminen, jonka elämän perustana on Jumalan rakkaus häntä kohtaan. Hän on kuin puu, joka on istutettu jatkuvasti virtaavan raikkaan veden äärelle, Jeesus-lähteen äärelle. Tällainen ihminen on alati muuttuvien olosuhteiden ympäröimänä niinkuin kaikki muutkin ihmiset. On aikoja, jolloin helteet ahdistavat ja myrskytuulet puhaltavat, mutta puun runko ja oksat kasvavat ja vahvistuvat tuulissa ja myrskyissä. Kovimmat myrskyt saattavat katkoa tällaisen puun oksia, mutta koska se on juurtunut maahan, se pysyy pystyssä, vaikka ulkoisesti näyttäisikin siltä, että kaikki on hetkellisesti menetettyä. On aikoja, jolloin lehdet putoavat ja puu näyttää riisutulta, mitä se silloin onkin, mutta tulee uusi aika, tulee uusi kevät ja silloin puhkeaa esiin uutta, syntyy uutta hedelmää. Vaikka tammi onkin kasvunsa alkuvaiheessa pieni ja hento, se kestää kovat tuulet, koska sen juuret ovat pinnan alla eli se on ankkuroitunut sellaiseen pinnan alla olevaan maaperään, johon tuulet eivät pääse käsiksi. Tämä maaperä on Jeesus Kristus meissä. Hän on meidän elämämme järkkymätön ja horjumaton perusta. Olemme "vanhurskauden tammina" sitten vielä kasvumme alkuvaiheissa pieniä ja hentoja tai vuosikymmeniä kasvaneina jo suurempia ja vahvempia, olemme joka tapauksessa, kaikissa kasvumme vaiheissa "vanhurskauden tammia" eli täysin hyväksyttyjä Jumalan edessä Jeesuksessa Kristuksessa, koska se on meidän asemamme Jumalan edessä kun uskomme Jeesukseen.

Sensijaan ihminen, joka ei ole juurtunut Jeesuksen rakkauteen, itseään vahvempaan ja suurempaan, ei kestä tämän maailman myrskyissä, vaan on niiden heiteltävänä juuri niinkuin akana eli kevyt siemenen kuori, jota tuuli viskoo paikasta toiseen. Luetaan tähän kohtaan vielä Kol 2:6-7, jossa meitä kehotetaan ankkuroitumaan kiinni Jeesukseen:

2:6: Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,2:7: juurtuneina häneen, ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.

Palataan nyt takaisin siihen Raamatunjakeeseen, jossa todettiin, että Debora, Rebekan imettäjä kuoli. Hänet haudattiin tammen alle. Tämä puhuu vertauskuvallisesti siitä, kuinka osat vaihtuvat ihmisen elämässä. Nyt se, mikä on hallinnut ihmisen elämää siihen asti eli Aatamista ja Eevasta periytynyt synnillinen luonto ja sen vaikutukset elämässämme, on kuollut pois, ja se haudataan maahan tammen alapuolelle. Se, mikä aiemmin ihmistä hallitsi, on nyt haudattu kuolleena hänen jalkojensa alle Jeesuksessa Kristuksessa, koska meidän vanha ihmisemme ristiinnaulittiin yhdessä Jeesuksen kanssa ristillä kun hän kuoli meidän puolestamme syntiemme tähden (Room 6:6). Nyt ihmistä hallitsee elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa, niinkuin Room 8:2 toteaa: "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista." Se, että me kykenemme elämään Jumalan tahdon mukaista elämää, on Pyhän Hengen voimallista vaikutusta meissä, kun me elämme yhteydessä Jumalaan.

Katsotaan vielä, mitä imettäjä Deboran kuoltua tapahtui Rebekan pojan, Jaakobin elämässä. Luetaan 1. Moos 35:10

35:10: Ja Jumala sanoi hänelle: "Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel". - Niin hän sai nimen Israel.

Tämä oli jo toinen kerta, kun Jumala antoi Jaakobille uuden nimen Israel. Jaakobin siihenastiseen elämään oli sisältynyt monia vääriä valintoja ja ratkaisuja, joista kärsi hänen itsensä lisäksi koko hänen perheensä. Nyt hän oli Jumalan kehotuksesta tullut Beeteliin ja rakensi siellä Jumalalle alttarin. Beetel tarkoittaa 'Jumalan huonetta'. Se oli Jumalalle luovuttautumisen paikka. Kun Jumala kutsui toistamiseen Jaakobin Israeliksi, hän ei enää eläisi vanhan nimensä mukaisesti muita ihmisiä pettäen ja hyväksikäyttäen, vaan hän eläisi todeksi sitä elämää, jota Jumala hänet nyt nimeltä kutsui elämään Israelina, Jumalan uudistamana miehenä. Juuri tässä tilanteessa jo korkeaan ikään ehtinyt Debora, Rebekan imettäjä kuoli. Rebekan kuolemasta Raamattu ei kerro meille mitään. Hän saattoi olla jo kuollut. Oli hän sitten elossa tai ei, mistä tämä kertoo meille vertauskuvallisesti? Se kertoo siitä, kuinka Jumala puhdistaa meitä kaikesta esi-isiltämme tulleesta väärästä, mutta myös siitä, kuinka tällaisesta sukupolvien kautta tulevasta väärästä vapautuminen vie aikaa jokaisen ihmisen elämässä. Kun olemme päässeet lopulta perille Jumalan luokse, Hän vie työnsä päätökseen meissä eli tekee aivan kaiken meissä uudeksi.

Tätä tammea, jonka alle Debora haudattiin, kutsuttiin "Itkutammeksi". Vanhasta luonnosta, vanhasta identiteetistä vapautuminen on prosessina kovin kivulias. Ei ole helppoa tulla riisutuksi kaikesta siitä todellisuudesta, johon on kasvanut ja joka on itselle niin tuttua ja niin toden totta. Tällaista itselle kuolemisen prosessia me käymme yhä uudestaan ja uudestaan läpi Jumalan kanssa, monta kertaa eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa. Kun olemme kestäneet tämän prosessin mukanaantuoman kivun, sen toisella puolella koittaa vapaus, rauha ja ilo, koska silloin uusi luomus meissä ei ole vain asemamme Jumalan edessä, vaan elämämme asemaamme todeksi uusina luomuksina Jeesuksessa Kristuksessa. Lopulta käy niin kuin tässä Raamatunjakeessa, että Debora arkkuineen päivineen eli kaikki vanha on hajonnut mullaksi ja sitä ei enää ole. Se ei enää astu muistoihin kipeänä todellisuutena. Päinvastoin, nyt tuo maatunut multakin on uutta ravintoa tammelle, joka entisestään on saanut juurtua yhä syvemmälle Jumalan rakkauteen, vahvistua ja kasvaa tuon prosessin kautta. Jumala on luvannut kääntää aivan kaiken meidän parhaaksemme, myös ne elämänvaiheet, joiden äärellä joudumme itkemään ja suremaan.

Luen vielä Raamatusta, mitä on olla Jumalan käsivarsien kannateltavina tällaisessa ihmiselle niin vaikeassa mielenuudistumisen prosessissa. Teksti löytyy 5. Moos 33:26-29

33:26: Ei kukaan ole niinkuin Jesurunin Jumala, joka kulkee taivasten yli sinun apunasi ja korkeudessaan pilvien päällitse.33:27: Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Hän karkoitti viholliset sinun tieltäsi, hän sanoi: 'Hävitä!'33:28: Näin Israel asuu turvassa, Jaakobin lähde erillänsä viljan ja viinin maassa, jonka taivaskin tiukkuu kastetta.33:29: Autuas olet sinä, Israel; kuka on sinun vertaisesi! Sinä olet kansa, jota Herra auttaa, hän, joka on sinun kilpesi ja suojasi, sinun miekkasi ja korkeutesi. Vihollisesi mielistelevät sinua, ja sinä astut heidän kukkuloillansa."

Lopuksi luen teille Joh 10:27-29