Toukasta perhoseksi

TÄMÄNILTAISEN puheeni aihe on 'Toukasta perhoseksi'. Koko tästä Jumalan luomasta maailmasta voidaan oppia paljon ihmiselämää varten. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumissa Jeesus vertaa meitä ihmisiä lampaisiin, joista Hän meidän Paimenenamme pitää huolta. Jeesus sanoo myös olevansa viinipuu, johon meidät oksastetaan kiinni kun pelastumme yhteyteen Jumalan kanssa Hänen kauttaan. Jeremian kirjan mukaan me ihmiset olemme Jumalan edessä kuin savesta valettuja ruukkuja, joita Hän työstää käsillään. Näitä vertauskuvia löytyy Raamatusta lukemattomia.

PERHOSEN toukan kehittyminen ja kasvaminen aikuiseksi perhoseksi sisältää monta eri vaihetta. Ne ovat, niinkuin kuvastakin näkyy: muna, toukka, kotelo ja aikuinen. Käydään nyt tämä prosessi läpi vaihe vaiheelta ja katsotaan, mitä me voimme siitä ottaa itsellemme eväiksi omaan elämäämme ja ennen kaikkea suhteeseemme Jumalan kanssa.

MITÄ lehtiä nakertavalla toukalla on tekemistä niityllä lentävän perhosen kanssa? Ulkoapäin tarkasteltuna ei yhtään mitään. Joskus näkee toukan korsien seassa möngertäessään yrittävän kurottautua kohti taivasta, ikäänkuin se yrittäisi päästä lentoon, mutta se on toukalle täysin mahdotonta. Ilman siipiä kun ei voi lentää. Monilla ihmisillä on luontainen vastenmielisyys toukkaa kohtaan. Sen voi ehkä yrittää nostaa pitkällä tikulla paikasta toiseen, mutta kuinka moni meistä haluaisi nostaa toukan omalle kämmenelleen ja vaikkapa silittää sitä? Perhosiin sen sijaan suhtaudumme aivan toisin, vaikka kysymyksessä onkin sama hyönteinen. Oletko sinä joskus lapsena yrittänyt pyydystää perhosen niityltä kämmenellesi ihailtavaksi? On ihmisiä, jotka jopa keräävät perhosia tehdäkseen itselleen niistä perhoskokoelman, koska ne ovat niin kauniita luomuksia. Sitten on valitettavasti sellaisia ihmisiä, jotka rikkovat perhosia niiltä siivet irti repien.

PERHOSNAARAS kiinnittää munansa jonkin kasvin lehden alapinnalle suojaan. Nämä munat sisältävät perhosen täyden perimän eli kaiken sen materiaalin ohjeineen päivineen, mitä tarvitaan perhoseksi kasvamiseen. Se otus, mikä ryömii ulos munan kuorien sisältä muutamien päivien kuluttua, ei kuitenkaan ole kaunis perhonen, vaan ensin maassa ryömivä toukka. On myös toukkia, jotka ryömivät munasta esiin vasta noin puolen vuoden kuluttua talvehtimisen jälkeen. Saattaa näyttää siltä, että munat ovat kuolleessa tilassa, mutta kevään koittaessa uusi elämä murtautuu esiin.

NÄIN on itse asiassa meidän Jumalan lastenkin laita vertauskuvallisesti. Kun me vastaanotamme Jeesuksen elämäämme ja synnymme Jumalan lapsiksi, meistä tulee välittömästi asemamme puolesta Jumalan edessä uusia luomuksia Jeesuksessa Kristuksessa, niinkuin 2. Kor 5:17 toteaa: "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." Meillä on nyt Jumalan lasten perimä sisimmässämme eli kaikki se aines, mitä tarvitsemme hengelliseen aikuisuuteen kasvamiseen.

TOUKAT ovat kovia syömään, ja ne syövät pääosin vihreitä lehtiä. Niiden täytyy kerätä ravintoa seuraavaa vaihetta eli kotelovaihetta varten ja aikuiseksi kehittymistä varten. Toukan nahka on joustamatonta kitiiniä, joten kasvaessaan kohti aikuisuutta, toukan on vaihdettava nahkansa keskimäärin kahdesta kymmeneen kertaan. Elämässämme voi näyttää siltä, että mitään suurta muutosta ei varsinaisesti tapahdu pitkään aikaan omassa tai muidenkaan ihmisten elämässä, mutta me kasvamme siitä huolimatta koko ajan kun me elämme elämäämme yhteydessä Jumalaan ja ravitsemme itseämme Jumalan tuoreella Sanalla. Aika ajoin vanha iho, tapa elää alkaa tuntua kireältä, joten siitä on silloin päästävä eroon ja on saatava ympärille uusi iho. Jumala tekee meissä koko ajan salattua työtään, vaikka se ei aina ulospäin heti näkyisikään. Saattaa näyttää siltä, että tuossa se sama toukka möngertää päivästä toiseen samojen ongelmien ja luonteensa heikkouksien kanssa. Milloin siitä oikein tulee perhonen? Milloin meistä tulee yhtä vapaita kuin perhoset? Jumala sanoo, että olemme uusia luomuksia Kristuksessa, mutta miten me voimme elää tätä todeksi omassa elämässämme oman elämämme haasteiden keskellä?

TOUKKA kuvaa vertauskuvallisesti Jumalan lasta, joka on päässyt yhteyteen rakastavan Jumalan kanssa, mutta joka samalla elää vielä Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksen kautta periytyneen luontonsa mukaan, koska ei muunlaiseen elämään kerta kaikkiaan vielä kykene. Tällainen ihminen on kuitenkin opettelemassa elämään elämäänsä Jumalan kanssa ja kasvamassa koko ajan kohti hengellistä aikuisuutta. Jumalan päämääränä on muovata meitä koko meidän elämämme ajan Jeesuksen kaltaisuuteen, niin että me voimme elää asemaamme Jumalan lapsina todeksi jo tämän elämän aikana. Se uusi luomus, joka Jumalan lapsi on Kristuksessa Jeesuksessa, ei ole peräisin tästä maailmasta, vaan se on istutettu meihin ylhäältä, se on peräisin taivaan valtakunnasta. Se on Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamaa elämää. Elämä Pyhässä Hengessä on vanhurskautta, rauhaa ja iloa, mutta myös parannuksentekoa ja kuuliaisuutta Jumalalle omasta vapaasta tahdostamme, koska se on meille kaikkein parasta elämää täällä maan päällä. Mikäpä tällaista elämää voisi paremmin kuvata kuin esimerkiksi kukkaniityllä täysin vapaana lentävä kaunis perhonen? Miten toukasta sitten kehittyy aikanaan perhonen?

VOISIKO toukka kasvaa perhoseksi siten, että sille kasvaisivat vähitellen siivet ja jalat kasvaisivat hieman pituutta? Tuntosarvet vielä päähän, ja perhonen olisi kutakuinkin valmis. Tästä sitten lentoon kukkaniityille! Näinhän me ihmiset olemme taipuvaisia elämään kun alamme elämään yhteydessä Jumalaamme. Me yritämme muuttaa ja parannella itseämme hiukan sieltä, täältä ja tuolta, jotta kelpaisimme Hänelle. Jospa pienin korjaus- ja ehostustoimenpitein voisimme yrittää elää uuden luomuksen mukaista elämää? Ihmisen synnillinen luonto eli vanha ihminen ei kuitenkaan ole muutettavissa millään tavalla paremmaksi. Jeesus kantoi meidän synnillisen luontomme kokonaan ristille kuolemansa kautta. Raamatussa sanotaan, että ihmisen synnillinen luonto ei voi periä Jumalan valtakuntaa eli sen täytyy kuolla meistä kokonaan pois. Sen sijaan Jumala luo meidät täysin uusiksi sisältä käsin. Se on Jeesuksen elämää meissä. Tätä elämää me saamme vastaanottaa Jumalalta kun elämme yhteydessä Häneen. Me emme siis voi muuttaa itse itseämme, vaan Jumalan rakkaus ja armo tekevät meissä työtään, jotta me muutumme vähitellen yhä enemmän ja enemmän Jeesuksen kaltaisuuteen. Luetaan tästä 2. Kor 3:18: "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki:" Tämä prosessi vie paljon aikaa, ja vasta päästyämme perille meistä tulee täydellisiä.

TULEE päivä päivien joukossa, jolloin toukkavaihe päättyy, ja silloin toukka etsii itselleen sopivan koteloitumispaikan. Toukka ripustautuu tai tukeutuu silloin jonkin kasvin varteen tai lehteen. Sen jälkeen toukalle kehittyy ns koteloitumisnahka. Muutamassa tunnissa tämä nahka muuttuu liikkumattomaksi koteloksi. Kotelon sisäpuolella tapahtuu sitten täydellinen muodonmuutos. Suurin osa toukan sisäelimistä hajoaa tasapaksuksi, vihreäksi sakeaksi nesteeksi, josta sitten muodostuvat täysikasvuisen perhosen sisäelimet. Hajonneet kudokset käytetään niin hyvin uudelleen, että jäljelle jää vain pieni nestepisara. Muutos toukasta perhoseksi kestää 10 päivästä jopa kuuteen vuoteen. Vuosia kestäviin kotelovaiheisiin sisältyy myös talvehtimiskausia, jolloin mitään ei varsinaisesti tapahdu eli silloin on puhtaasti levon aika. Ainut, mitä kotelo tässä muutosvaiheessa tarvitsee, on riittävä kosteus, koska liian kuivissa olosuhteissa prosessi keskeytyy, ja kotelo nääntyy kuivuuteen.

MITÄ kaikkea me voimme oppia kotelovaiheesta? Ihmiselämään sisältyy mielen uudistumisen ajanjaksoja, joita toukkien kotelovaiheet kuvaavat hyvin. Yleensa ihmiselämän suurimmat kriisit ja vaikeudet ovat niitä erityisiä ajanjaksoja, joiden kautta Jumala kutsuu meitä lähempään yhteyteen kanssaan. Samalla meissä alkaa mielen uudistumisen prosessi. Kun alamme huutaa Häntä avuksemme, ripustaudumme Hänen varaansa, tukeudumme Häneen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olemme silloin kuin toukkia, jotka koteloituessaan ripustautuvat oksien kannateltaviksi. Saamme luottaa siihen, että Jumalan rakkaus ja Hänen käsivartensa riittävät kantamaan meidät läpi sielun pimeän yön, koska sellainen tuo yksinäinen erämaa-aika kotelon sisällä on. Ihmisen siihenastinen tapa ajatella ja toimia on tullut tiensä päähän, joten sen on aika kuolla meistä pois. Se, mikä on vanhaa eli peräisin synnillisestä luonnosta, katoaa, ja täysin uusi eli Jeesuksen luonto astuu tilalle. Tällaisena ajanjaksona Jumalan rakkaus käy puhdistavana tulena läpi ihmisen sielun, sitä puhdistaen ja parantaen. Tarvitsemme puhdistuksen synnistä, mutta yhtä lailla myös parantumisen synnin seurauksista elämässämme. Tällaisessa elämänvaiheessa on myös saatava juoda elävän veden lähteestä, joka on Jeesus itse. Hän itse pitää huolen siitä, että ihminen ei kuole tällaisen yksinäisen erämaavaiheen kuivuuteen.

KUN kotelon sisällä oleva aikuinen perhonen on valmis, kotelon kuori ohenee ja haurastuu. Valmis perhonen työntyy hitaasti ja varovasti ulos haljenneesta kotelosta. Sen on tultava itse ulos ahtaasta paikasta. Useimmiten kuoriutuminen tapahtuu aamuyöllä tai varhain aamulla. Siis aikana, jolloin pimeä yö väistyy ja uusi päivä koittaa.

SILLOIN kun me koemme olevamme elämässämme tällaisessa tilanteessa, miten me pääsemme ulos koteloistamme? Eihän perhonenkaan ole vielä käyttänyt jalkojaan saatikka sitten lentänyt siivillään. Kotelosta ulos astuminen voi olla vaiheena yhtä haastava kuin kotelon sisällä oleminenkin. Aivan uuteen elämäntapaan astuminen voi tuntua pelottavalta, vaikka kotelon sisällä oleminenkin on ollut kivuliasta. Kotelon ulkopuolella olevassa maailmassa ei voi eikä onneksi tarvitse enää elää niinkuin ennen. Nyt Jumala on muovannut meitä salassa aivan uusiksi ihmisiksi. Meitä on vapautettu synnin kahleista, meitä on puhdistettu ja parannettu. Saamme astua ulos koteloistamme eli kaikesta siitä, mikä on rajoittanut meitä. Saamme alkaa elämään todeksi sitä elämää, jota meidät on kutsuttu elämään yhdessä Jumalan kanssa. Room 8:2 sanotaan, että "elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista". Elämän hengen laki on paljon suurempi ja voimakkaampi kuin se laki, johon me olimme kahlehditut aiemmin elämässämme. Mikäli vapauteen astuminen kotelosta on vaikeaa, on aika pyytää Jumalalta rohkaisun sanoja, koska niiden varassa on mahdollista päästä ulos vapauteen.

KUN perhonen on murtautunut ulos kotelostaan, sen pitää ensin oikaista ja kuivattaa kurttuiset siipensä, mutta noin parin tunnin kuluttua se on valmis lentämään. Siirtymävaiheet ajanjaksosta toiseen vievät ihmisenkin elämässä oman aikansa. Joskus tulee voida vetää henkeä eli nähdä, mistä on tullut ja nähdä myös, mihin on menossa ennen uudenlaiseen vapauteen astumista. On tärkeää antaa myös Jumalan kuivattaa viimeinenkin pisara tuosta omalle itselle kuolemisen vaikeasta ajanjaksosta pois.

TÄLLAISIA ajanjaksoja me joudumme käymään läpi elämässämme useita. Jokaisella meistä on omat synnilliset taipumuksemme, luonteemme heikkoudet, erityiset kipukohdat, joita työstämme yhdessä Jumalan kanssa yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes Hän on vienyt työnsä meissä loppuun asti. Jumalan päämääränä on tuoda ihminen aina vapauteen, sillä siellä missä Herran Henki on, siellä on vapaus (2. Kor 3:17). Mistä kaikesta sitten pääsemme vapauteen? Meidät vapautetaan palvomaan epäjumalien sijaan elävää rakastavaa todellista Jumalaa. Meidät vapautetaan synnin kahleista, kaikenlaisista vääränlaisista riippuvuuksista luomakuntaan. Meidät vapautetaan ihmispelosta. Meidät vapautetaan kulkemaan Jumalan hyvissä suunnitelmissa meidän elämäämme varten sen sijaan, että yrittäisimme epätoivoisesti itse hallita omaa elämäämme.

TIESITTEKÖ, että toukat voivat saada paljon tuhoa aikaan jyrsiessään lehtiä? Jokainen meistä on todennäköisesti nähnyt toukkien syömiä repaleisia lehtiä. Kasvustot voivat heikentyä toukkien ravitessa itseänsä niillä. Perhoset sen sijaan ottavat ravintonsa nestemäisenä kukista, mutta samalla ne pölyttävät kasveja, ollen niille suureksi hyödyksi. Meistä ei tule koskaan niin kasvaneita Jumalan lapsia, ettemmekö tarvitsisi jatkuvasti ravintoa Hänen Sanastaan, mutta kun me olemme saaneet kasvaa täysi-ikäisiksi Kristuksessa, viemme samalla siunausta mukanamme, mihin paikkoihin sitten jaloillamme astummekaan.

LOPUKSI luen teille Joh 8:34-36.

8:34: Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.

8:35: Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.

8:36: Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

Tietolähteinä internetissä käytetty mm:

Polku maaseudulle-hanke 2019-2021: Toukasta perhoseksi

Martat: Perhospuutarha